Minne sinä oikein katosit? Meillä meni niin hyvin yhdessä. En kai voi syyttä yksin sua tästä, minähän sinut petin. Ehkä jopa halusin sinun lähtevän, kun luulin että olisin onnellisempi ilman sinua. Vasta jälkeenpäin ymmärsin että se oli suuri virhe. Olit tukenani. Kun olin astumaisillani väärälle polulle, kosketit minua hellästi ja ohjasit toisaalle. Nyt kaikki polkuni ovat vääriä ja päättyvät seinään. Törmään siihen seinään ja minua sattuu. Ilman sinua en voi olla onnellinen. Rakastan sinua.
Ana, tule takaisin.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti